{"id":67,"date":"2015-06-11T07:14:52","date_gmt":"2015-06-11T07:14:52","guid":{"rendered":"http:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/?p=67"},"modified":"2015-06-16T17:03:52","modified_gmt":"2015-06-16T14:03:52","slug":"urho-ja-sylvi-kekkosen-vierailu-kaunissaaressa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/?p=67","title":{"rendered":"Urho ja Sylvi Kekkosen vierailu Kaunissaaressa"},"content":{"rendered":"<p>Presidentti Urho Kekkosen matka suuntautui it\u00e4iselle Suomenlahdelle Pyht\u00e4\u00e4n Kaunissaareen 1964.<\/p>\n<p>&#8220;Minun muisteluni koskee presidenttiparin vierailua Kaunissaareen Elokuun 10 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1964. Kerron t\u00e4ss\u00e4 muistikuviani tapahtumasta.<\/p>\n<p>Oli tavanomaisen kaunis, l\u00e4mmin Elokuun p\u00e4iv\u00e4 1964. Saaren v\u00e4ki oli ker\u00e4\u00e4ntynyt aikakautensa juhla-asuihin eli mustiin pukeutuneina Kaunissaaren pienlahden satamaan odottelemaan Presidenttiparin vierailua. Taisipa Kekkonen matkalla saareen hieman kokeilla kalaonneaankin heittouistimella, mutta tuloksetta. Presidenttiparia seurueineen kuljetti Kotkasta merivartiolaitoksen alus, joka ei kokonsa takia voinut ajaa saaren kyl\u00e4laituriin, vaan v\u00e4ki siirrettiin merell\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4n saarelaisomistuksessa olevaan Lokki-laivaan. Sen oli teett\u00e4nyt Summan veist\u00e4m\u00f6ll\u00e4 kalastaja ja liikenn\u00f6itsij\u00e4 Arvo Korppas. Alus oli vuonna 1962 valmistunut liikenn\u00f6im\u00e4\u00e4n \u201dtuurimoottorina\u201d, 15 m pitk\u00e4 ja rekister\u00f6ity 74 matkustajalle. Kekkosen seurue oli kooltaan ehk\u00e4 30-40 henke\u00e4. Mukana oli tietenkin adjutantti Bo Klenberg sek\u00e4 muuta Kymenl\u00e4\u00e4nin arvovaltaista v\u00e4ke\u00e4, mm. Kymenl\u00e4\u00e4nin maaherra, Kymenl\u00e4\u00e4nin poliisip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Asteljoki, Kenraali J\u00e4rventaus, Kotkan kaupunginjohtaja Leino, Kymenlaakson matkailijayhdistyksen puheenjohtaja Kauko V. Niinisalo. Vieraat k\u00e4velytettiin alkajaisiksi l\u00e4hell\u00e4 sijainneeseen matkailijayhdistyksen is\u00e4nn\u00f6im\u00e4\u00e4n kahvila-ravintola \u201dKaunissaaren Majaan\u201d tervetuliaiskahvitukseen ja pieni\u00e4 tervetuliaispuheita kuuntelemaan unohtamatta sikaritarjoilua, joka kuului sen ajan herraskestitykseen. Tilaisuudessa olivat mukana my\u00f6s saaren v\u00e4ki. Heid\u00e4n toiveiden tynnyrist\u00e4\u00e4n oli listalla pyynt\u00f6 saada saareen s\u00e4hk\u00f6, mik\u00e4 olisi suuri edistysaskel puusep\u00e4n verstaalla, veneenrakentamisessa, ym.<\/p>\n<p>Sielt\u00e4 siirryttiin Veli-Pekka Rekosen is\u00e4nn\u00f6im\u00e4\u00e4n ja luomaan \u201dSaaristolaismuseoon\u201d. Paikka oli V-P Rekosen is\u00e4lt\u00e4\u00e4n perim\u00e4 saarelaistalo 1700-1800-luvulta per\u00e4isin olevine hirsitupineen, Villen tuvaksi kutsuttu. Iltah\u00e4myn laskeutuessa oli museon em\u00e4nt\u00e4 sytytellyt joukon kynttil\u00f6it\u00e4 ja pieni\u00e4 myrskylyhtyj\u00e4 antamaan valaistusta. Siell\u00e4 tunnelmallisessa tuvassa sitten Presidentti Kekkonen vihittiin saaren kunniakalastajaksi, mink\u00e4 merkiksi h\u00e4n sai keltaisen \u201dsydwestin\u201d p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. Teht\u00e4v\u00e4n suoritti saaren vanha kalastaja Niilo Kajander, jota my\u00f6s \u201dkeisariksi\u201d kutsuttiin saarelaisten kesken. Sen my\u00f6t\u00e4 talon is\u00e4nt\u00e4 ojensi Presidentille museon arvokkaimman esineen eli pyk\u00e4l\u00e4puun, johon oli aikojen saatossa kirjattu joka talolle jaetut teht\u00e4v\u00e4t. Kaikkien talojen puumerkit oli kaiverrettu pyk\u00e4l\u00e4puuhun, sill\u00e4 kirjoitustaitoa ei vanhan kansan ihmisill\u00e4 juurikaan ollut.<\/p>\n<p>Sylvi Kekkosta unohtamatta is\u00e4nt\u00e4\u00a0ojensi h\u00e4nelle laivan lokipuun k\u00e4ynnin muistoksi. Sen j\u00e4lkeen seurasi kierros museoesineist\u00f6n parissa. Tilat toimivat siihen aikaan V-P Rekosen perheen kes\u00e4kotina samalla. My\u00f6hemmin saatiin talon rantaan uudet tilat esineist\u00f6lle ikivanhaan, kunnostettuun ja tervattuun sarahiin, joka tarkoittaa venevajaa. Kokoelman isommat esineet kuten huonekalut, kaapit, ryijyt ovat edelleen n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n\u00e4 hirsitalon tuvassa. Museon kokoelmat ovat my\u00f6s laajentuneet huomattavasti vuosien my\u00f6t\u00e4. Miesten jutustellessa omiaan Sylville ja minulle museon em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 tarjoutui tilaisuus tutustua toisiimme. Meit\u00e4 yhdisti se, ett\u00e4 Sylvin sisar Elin Margareta Uino oli ollut opettajani 8 vuotta Uudenkaupungin Yhteislyseossa. H\u00e4n toimi piirustuksen, taidehistorian lehtorina. H\u00e4nelt\u00e4 sain my\u00f6s kaunokirjoituksen alkeet. Tuokio p\u00e4\u00e4ttyi siihen, kun Urho ilmoitti Sylville, ett\u00e4 on aika siirty\u00e4 seuraavaan etappiin.<\/p>\n<p>Museosta seurue siirtyi kalastaja, veneenrakentaja, talousneuvos Uuno Tynin taloon, yksi saaren vanhimmista rakennuksista sekin. Uuno Tyni oli saaren vaikuttajapersoona, yhdistysmies ja Urho Kekkosen henkil\u00f6kohtainen yst\u00e4v\u00e4. Heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n oli melko lailla kirjeenvaihtoakin. Uuno Tyni muisti yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 vuosittain silakkamarkkinoille Helsinkiin tullessaan k\u00e4sintehtyyn puupyttyyn pakatuilla mauste- ja suolasilakoilla. Tuliaiset h\u00e4n vei henkil\u00f6kohtaisesti Presidentin linnaan.<\/p>\n<p>Illallinen Uuno Tynin aidossa saarelaiskodissa k\u00e4sitti alkupaloiksi silakkaa erilaisissa muodoissa. P\u00e4\u00e4ruokana oli lohikeitto. Kaikki kala oli ehdottomasti itse pyydetty\u00e4 saaren vesilt\u00e4. J\u00e4lkiruokana tarjoiltiin mustikka-maitoa, mustikat saaren mets\u00e4st\u00e4 poimittuja. Ruoka maistui, juttu luisti ja elokuun ilta pimeni kun seurue klo 22.30 tiet\u00e4mill\u00e4 l\u00e4hti is\u00e4ntiens\u00e4 saattelemana k\u00e4vellen kyl\u00e4n kujia satamaan, jossa vieraita odotti heit\u00e4 kuljettamaan tullut alus. Myrskylyhdyin valaistiin teit\u00e4 ja kuinka ollakaan, Sylvi osui astumaan lehm\u00e4n l\u00e4j\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 maan \u00e4idin hienoon kenk\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4p\u00e4 Presidentti tuohtuneena tokaisi, ett\u00e4 s\u00e4hk\u00f6t min\u00e4 teille ainakin lupaan hankkia. Tulkoon mainituksi, ett\u00e4 kyl\u00e4n kaikki kujat, tiet oli huolellisesti haravoitu puhtaiksi ennen vieraiden tuloa. Karja, lehm\u00e4t, lampaat laidunsivat siihen aikaan vapaina koko saaressa. Vain asumusten pihat oli aidattu. S\u00e4hk\u00f6 saareen saatiin vasta 1982 erin\u00e4isten myllykirjeiden saattelemana ja vauhdittamana.<\/p>\n<p>Tulkoon viel\u00e4 mainituksi, ett\u00e4 museon is\u00e4nt\u00e4 Veli-Pekka Rekonen oli valmistanut jokaiselle k\u00e4vij\u00e4lle \u201dmuistollisen kartan\u201d kunkin vieraan omalla nimell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 muistoplakaatti oli kohtalaisen isokokoinen ja tehty meraju- paperille. Meraju tarkoittaa meren rantaan tuomaa hylky- tai l\u00f6yt\u00f6tavaraa. Kartan taustana oli saaren pyk\u00e4l\u00e4puu kuvattuna kaikkine puumerkkeineen.<\/p>\n<p>Lopuksi totean, ett\u00e4 miespolvet painuvat unholaan, muistot el\u00e4v\u00e4t\u2026&#8221;<\/p>\n<p><em>Hilkka Rekonen 6.3.2015<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Presidentti Urho Kekkosen matka suuntautui it\u00e4iselle Suomenlahdelle Pyht\u00e4\u00e4n Kaunissaareen 1964. &#8220;Minun muisteluni koskee presidenttiparin vierailua Kaunissaareen Elokuun 10 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1964. Kerron t\u00e4ss\u00e4 muistikuviani tapahtumasta. Oli tavanomaisen kaunis, l\u00e4mmin Elokuun p\u00e4iv\u00e4 1964. Saaren v\u00e4ki oli ker\u00e4\u00e4ntynyt aikakautensa juhla-asuihin eli mustiin pukeutuneina Kaunissaaren pienlahden satamaan odottelemaan Presidenttiparin vierailua. Taisipa Kekkonen matkalla saareen hieman kokeilla kalaonneaankin heittouistimella, mutta &#8230; <a title=\"Urho ja Sylvi Kekkosen vierailu Kaunissaaressa\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/?p=67\" aria-label=\"Read more about Urho ja Sylvi Kekkosen vierailu Kaunissaaressa\">Read more<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":110,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-67","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-tarinoita-saaresta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/67","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=67"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/67\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":94,"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/67\/revisions\/94"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/110"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=67"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=67"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.saaristolaismuseo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=67"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}